Kuva: Sammakko
Vihdoinkin uutta Bukowskia! Postuumisti julkaistuja novelleja ja runoja tarkalleen ottaen. Teksteissä heijastuu lähenevä kuolema niin selvästi, että sokeakin sen voi huomata. Ei olisi kuitenkaan Bukowskimaista jäädä rypemään itsesäälissä, vaikka luopuminen ottaisikin koville ja aiheuttaisi pelkoja. Sen sijaan Bukowski muun muassa nostaa viimeisen kerran hattua omille innoittajilleen. Kiitosta saa muun muassa John Fante, jonka Buko kohottaa Dostojevskin ja Tolstoin rinnalle.
Teoksen keskivaiheille osuu paljonpuhuva, vain kolmisivuinen novelli Hulluuteni. Jälleen yksi tunnustus, yhteenveto elämänmittaisesta taistelusta, joka päättyy tappioon, mutta on kuitenkin ollut taistelemisen arvoinen taistelu. Kenties muistutus siitä, että ihminen on itsensä pahin vihollinen, eivät suinkaan muut ihmiset ja ympäröivä maailma. Toisaalta menemällä äärirajoille on mahdollista myös saavuttaa jotain pysyvää ja merkittävää.
”Ja jos joku siellä jossain on tarpeeksi hullu halutakseen kirjailijaksi, niin anna mennä vaan, sylkäise aurinkoa silmään, hakkaa näppäimiä, se on parasta hulluutta.” Rohkaisu seuraaville sukupolville, kun omat voimat alkavat jo ehtyä?
Ja kaiken lisäksi taistelut on käytävä lopulta yksin, vaikka lähellä olisi muitakin ihmisiä. Näin ainakin Bukowskin maailmassa, sillä jokainen ihminen tuntuu olevan hyvin yksin. Joskus saattaa kaivata yhteyttä toiseen ihmiseen, mutta lopulta kaikki tapahtuu vain ja ainoastaan oman pään sisällä. Ei ihmekään, että Bukowski puhuu niin usein hulluudesta, sillä oman elämän jatkuva luotaaminen lienee kuluttavaa. Välillä olisi helpompaa, jos vain voisi heittäytyä vapaalle ja olla osana isompaa kokonaisuutta. Ikään kuin unohtaa oma olemassaolonsa.
Näyttää kuitenkin olevan niin, että osa ihmisistä on saanut osakseen kirouksen, jonka ansiosta elämä on yhtä taistelua oman pään kanssa. Onneksemme Bukowski kykeni kanavoimaan taistelun kirjallisuuden saralle. Kuten hän toteaa pelastajastaan:
”hyvä kirja
voi tehdä miltei mahdottomasta
olemassaolosta siedettävää
sekä lukijalle
että kirjailijalle.”
Alkuteos: Betting on the Muse (1996), Julkaisija: Sammakko (2015), Suomentanut: Seppo Lahtinen ja Mikko Pihlajavirta.
Matkalla tuntemattomaan 