Tommi Uschanov: Miksi Suomi on Suomi

Kuva: Teos.

Kuva: Teos.

Tommi Uschanov ei kysy miksi Suomi on Suomi, vaan ilmeisesti aikoo kertoa sen, koska kirjan nimessä ei ole kysymysmerkkiä. Pohjimmiltaan ajatuksena on ollut selittää niitä asioita, joita emme arkielämässämme tunnista suomalaisiksi erityispiirteiksi. Emme näe metsää metsältä, kuten Uschanov tiivistää. Kaiken hyvän lisäksi meillä on aivan vääriä luuloja omista erityispiirteistämme, jos kirjailijaa on uskominen. Kun kaiken lisäksi vielä samoja uskomuksia ja väitteitä jankutetaan totuuksina vuosikymmenistä toiseen, harva osaa edes ajatella toisin.

Kyllähän Uschanov kykenee nostamaan esille uskottavia esimerkkejä suomalaisen kollektiivisen ajattelun harhoista, ei niihin ole (juuri) mitään vastaansanomista. Osittain kirjassa on kyse erojen suhteellisuudesta. Esimerkiksi muualla maailmassa puhutaan usein yleisellä tasolla pohjoismaisesta hyvinvointivaltiomallista, mutta toisaalta, kun kyseisiä pohjolan valtiota tarpeeksi läheltä tarkastelee, erojakin alkaa löytyä. Lue loppuun

Kategoria(t): Kirjat, Tommi Uschanov | Avainsanat: , | Yksi kommentti

Hergé: Lehtimies Tintti seikkailee – Lohjennut korva

Kuva: Otava.

Kuva: Otava.

Tintti, tuo Belgian oma Mikki Hiiri, ärsyttävän nokkela rikostenratkoja, joka selviää tilanteesta kuin tilanteesta kuin ihmeen kaupalla. Vaikka juonenkuljetukseen kuuluukin siis jonkinlainen epäuskottavuus, sarjakuvan maailmassa se on hyväksyttävää.

Lohjennut korva -teoksessakin nuori lehtimies pelastuu varmalta kuolemalta puolenkymmentä kertaa, ja parhaimmillaan uhkaava vaara nousee jälleen esiin vain muutamaa ruutua myöhemmin edellisestä ihmepelastumisesta.

Varsin hurjaksi vauhti kiihtyy siinä vaiheessa, kun Etelä-Amerikkaan tarinan MacGuffinin, jonkinlaisen alkuasukkaiden toteemipatsaan, perässä juossut Tintti sotkeutuu kuvitteellisen valtion vallankumoustaisteluihin. Lue loppuun

Kategoria(t): Hergé | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Oula Silvennoinen, Marko Tikka & Aapo Roselius: Suomalaiset fasistit

Kuva: WSOY.

Kuva: WSOY.

Mitä tulee äkkiseltään mieleen sanaparista suomalainen fasismi? Kenties hieman koominen kuva 1930-luvun köyhän miehen Mussolinista, maanviljelijä Vihtori Kosolasta ja hänen alkoholille persosta porukastaan, joka hukkasi etsikkoaikansa Talonpoikaismarssin (1930) ja Mäntsälän kapinan (1932) aikoihin. Historian tuntevat tutkijat Oula Silvennoinen, Marko Tikka ja Aapo Roselius intoutuvat hieman mahtipontisesti toteamaan, että Rubicon jäi ylittämättä juurikin vuonna 1930.

Naurulle ei ole paljoa aihetta, jos kuitenkin muistaa, että Suomessakin niin sanotut fasistit pyrkivät epädemokraattiseen ja militarisoituun yhteiskuntaan, jossa valta olisi keskitetty yhdellä tavalla ajatteleville. Vaikka varsikin jälkeenpäin katsottuna suomalaisten fasistien toiminnassa onkin koomisia ja surkuhupaisia piirteitä, omana aikanaan uhka oli todellinen. Teoksen kirjoittajien mukaan Suomessa fasistinen aatemaailma ei kuitenkaan saanut todellista ja syvällistä massahyväksyntää, mistä syytä onnistuimme välttämään Saksan ja Italian tien. Syvää  ja pysyvää aatteen paloa löytyi lähinnä pienestä radikaalista joukkiosta, mutta varsinkin moni aikansa silmäätekevä taloudellisen ja poliittisen vallan käyttäjä sai lievemmän tartunnan aatteesta. Lue loppuun

Kategoria(t): Aapo Roselius, Marko Tikka, Oula Silvennoinen | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Samuli Paulaharju: Tunturien yöpuolta

tunturienyopuoltaKansanperinteen kerääjä ja tallentaja Samuli Paulaharju innostui vanhoilla päivillään fiktion pariin, syntyi teos Tunturin yöpuolta eli 15 novellin verran kauhuviritteisiä Lappiin sijoittuvia lyhyitä kertomuksia noitineen ja manalaisineen. Tarinoissa liikutaan vahvasti jossain tämänpuoleisen ja tuonpuoleisen välimaastoissa, mikä taitaa sinänsä olla aika harvinaista suomalaisessa kirjallisuudessa.

Suuria sydämentykytyksiä tarinat eivät tarjoa, mutta ovathan ne omalla tavallaan mielenkiintoisia. Jonkinlainen yhdistävä tekijä tarinoiden päähenkilön toiminnalle tuntuu olevan vanha tuttu ahneus. Kun Jorpa-Olli lausahtaa: ”Veri olkhon pirulle, ja metänvilja minulle!”, on tarinasta luettavissa jonkinlainen suhteellisen selkeä faustamainen viritys, jossa päähenkilö on valmis myymään sielunsa paholaiselle saadakseen vastineeksi maallista mammonaa. Huonostihan siinä sitten lopulta käy, mikä tuskin on suurikaan yllätys. Ahneus lienee (peri)synti uskontokuntaan katsomatta, tai maallisemmin sanottuna jonkinlainen ihmiseen liittyvä perusvika, kenties luonnollinen ominaisuus. Lue loppuun

Kategoria(t): Kirjat, Samuli Paulaharju | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Ville Kivimäki: Murtuneet mielet

Kuva: WSOY.

Kuva: WSOY.

Ville Kivimäen palkittu historiateos Murtuneet mielet – taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945 suhtautuu kriittisesti heti kirjan kansikuvasta lähtien talvi- ja jatkosodan suomalaisen sotilaan kuvaan. Vaikka tutkimus- ja fiktiokirjallisuudessa onkin mielen järkkymistä jonkin verran käsitelty, enemmälti esiin on nostettu viime sotien sankaritarinoita yhdestä suomalaisesta, joka vastasi kymmentä vihollissotilasta. Vasta viime vuosina yksipuolinen kuva on alkanut monipuolistumaan.

Kivimäen mukaan omana aikanaan ajalle tyypillisesti sota nähtiin ”luonnollisena ilmiönä” ja sodasta suoriutuminen oli osa suomalaisen miehen kansalaisvelvollisuutta. Jos mieli kuitenkin järkkyi, tilannetta ei nähty henkisenä haavoittumisena, vaan eräänlaisena heikkona luonteenlaatuna. Kai ajatus oli hieman darwinistinen, ”heikko aines” karsiutuu pois ja vain henkisesti ja fyysisesti vahvat selviytyvät. Lue loppuun

Kategoria(t): Kirjat, Ville Kivimäki | Avainsanat: , , , , , , | 2 kommenttia

John Williams: Butcher’s Crossing

Kuva: Bazar.

Kuva: Bazar.

Nuori yliopistopoika Will Andrews kokoaa pienen maallisen omaisuutensa rahavyöhön ja lähtee kohti Yhdysvaltojen rajaseutuja kuin Roope Ankka konsanaan. 1800-luvun loppupuolen länsi ei ole kuitenkaan enää entisensä, sillä lahdatut biisonilaumat kutistuvat kutistumistaan ja junarata tuo viimeistään ”edistyksen” myös viimeisille rajoille saakka.

Siinä missä sarjakuvasankari himoitsi aikoinaan rikastumista, Andrewsin tavoitteet tuntuvat olevan ylevämmät, vaikka hän ei niistä juuri puhukaan. Nuori mies janoaa kenties sitä samaa, mitä monet Interrail-matkalle lähtevät nykypäivän nuoret. Vaikeapa sitä on täysin konkreettisesti sanoin kuvailla. On lähdettävä kauemmaksi tunteakseen itsensä paremmin?

John Williamsin villi länsi on kaikkea muuta kuin länkkäreistä tuttuja kliseisiä pyssysankareita ja kovapintaisia elämän kovettamia huoria. Jonkinlainen inhimillisyys löytyy (lähes?) jokaisesta, vaikka olosuhteet saattaisivat ajaa kyynisyyteen ja pelkästään oman edun tavoitteluun. On jokseenkin helppoa olla inhimillinen, jos fyysiset olosuhteet ovat kunnossa. Lue loppuun

Kategoria(t): John Williams, Kirjat | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Sven Lindqvist: Terra Nullius – Matkalla ei-kenenkään-maassa

terranulliusTaannoisissa Australian parlamenttivaaleissa tehtiin historiaa, kehitys nytkähti jälleen pienen askeleen eteenpäin, kun parlamentin alahuoneeseen valittiin ensimmäistä kertaa maan alkuperäisväestöön kuuluva naiskansanedustaja. Uutisen mukaan pienen alkuperäisvähemmistön (Wikipedian mukaan 2,3 % Australian väkiluvusta vuonna 2006) edustaja on kaiken kaikkiaan vasta kolmas laatuaan.

Kyseessä on hämmentävä ja yllättävä fakta sinänsä, vaikka tiedossa onkin, että aboriginaalien asema on ollut eurooppalaisten saavuttua erittäin tukala. Brittien laajentaessa 1800-luvulla imperiumiaan eurosentrisestä näkökulmasta katsottaessa maailman ääriin saakka, kansojen kohtaaminen kun johti nopeasti alkuperäisväestön ja heidän kulttuurinsa laajamittaiseen tuhoon. Lue loppuun

Kategoria(t): Kirjat, Sven Lindqvist | Avainsanat: , , , , | Kommentoi