Eipä ollut työväenluokan asema teollistumisen kehdossa Englannissa häävi 1800-luvulla, jos Friedrich Engelsin varhaista teosta vuodelta 1845 on uskominen. Hänen mukaansa kapitalismin myötä ihmisestä kun tuli yksi tuotannontekijä, eräänlainen korvattavissa oleva hyödyke, jolla ei ollut minkäänlaista ihmisarvoa. Arvattavasti Engelsin syyttävä sormi osoittaa juuri kohti kapitalismia, käytännössä kohti sen kätyreitä (vai lakeijoita?), oman aikansa suurliikemiehiä ja tehtailijoita.
Ongelmana Engelsin mukaan on jatkuva keskinäinen kilpailu, jossa toinen polkee toistaan alleen. Köyhätkin joutuvat keskinäiseen kamppailuun, jossa solidaarisuus on tuntematon käsite. Periaatteessa kaikkien ongelmien voi nähdä olevan lähtöisin kapitalismista. Kun tehtailijatkin joutuvat kilpailemaan keskenään, on tietenkin mahdotonta, että yksi maksaisi työntekijöilleen säädyllistä palkkaa tai käyttäisi rahaa työolosuhteiden kehittämiseen. Sehän saattaisi ainakin lyhyellä tähtäimellä heikentää tehtailijan kilpailukykyä, kun kohonneet kustannukset tulisi siirtää tuotteiden hintoihin. Ilmeisesti kenelläkään ei käynyt tuolloinkaan mielessä, että kilpailua voi käydä muutoinkin kuin palkkoja laskemalla (tai työtunteja pidentämällä). Tuottavuutta voisikin kenties rohkeasti pyrkiä kohottamaan pitkäjänteisimmin keinoin! Lue loppuun