Eipä minulle käynyt niin kuin kirjan nimi antaisi odottaa. Tosin en edes näin olettanut, sillä tarinat olivat nimittäin juuri odotuksieni mukaisia, ei ehkä niin pelottavia mutta sitäkin mielenkiintoisempia ikkunoita venäläiseen kauhuun ja mystiikkaan. Juuri tämän enempää tarinoista ei käteen jäänyt.
Novellien kirjoittajina on monia tunnettuja nimiä: Ivan Turgenevilta mukaan on valikoitunut tarina Isä Aleksein kertomus, josta ei juuri minkäänlaista muistikuvaa lukemisen jälkeen jäänyt. Ilmeisesti tarina ei oikein ehtinyt kehittyä mihinkään suuntaan vaan jäi ikään kuin ilmaan roikkumaan.
Tieteisdystopiasta Me tuttu Jevgeni Zamjatin puolestaan päättää kokoelman lyhyellä, kovin kokeellisella ja samalla suhteellisen lukukelvottomalla tarinallaan Mamai. Sinällään harmillista, sillä jutussa tuntuisi olevan mielikuvitusta mukana vaikka muille jakaa, kirjoitustyyli on vain aivan liian rasittava.
A. K. Tolstoin Upyyri, kokoelman toinen ja pidempi samalla nimellä kulkeva tarina, on puolestaan kokoelman parhaimmistoa. Suhteellisen pitkä ja tunnelmallinen vampyyrikertomus on niinkin kaukaa kuin vuodelta 1841. Kertomusta heikentää jossain määrin rasittava tarina tarinan sisällä -rakenne sekä erikoiset juonenkäänteet. Eihän kertomus itsessään mitenkään mullistava ole, mutta se tarjoaa näkemyksen itäiseen verenimijäkerronnan perinteeseen vuosikymmeniä ennen Bram Stokerin Draculaa.
Kuitenkin teoksen parhaat tarinat tulevat täysin tuntemattomilta nimiltä. Antoni Pogorelskin Lafertovon unikkoeukko kykenee herättämään mielenkiintoa henkilöhahmojen kohtaloja kohtaan. Tit Kosmokratovin Vasilinsaaren yksinäinen talo, eräänlainen pirulle pikkusormi -tyylinen tarina, puolestaan on erittäin mukaansatempaava ja ajatuksia herättävä. Päähenkilön ajautuminen paholaisen valtaan ei ole niin yksiselitteistä kuin voisi aluksi luulla.
Edellisten ohella on mainittava Aleksei Apuhtin Elämän ja kuoleman välissä. Tarinan nimi kertoo käytännössä koko juonen. Kuolon korjaama mies pohtii välitilassa juuri elämän ja kuoleman kysymyksiä, sellaisia kysymyksiä, joita varmasti jokainen jossain vaiheessa tulee miettineeksi. Mitä elämän jälkeen ja ennen kaikkea mihin se mahdollinen sielu joutuukaan? Hauska ja mielenkiintoinen tarina, joka leikkii ikuisella kysymyksellä.
Vaikka tarinat eivät nostattaneetkaan hiuksia pystyyn, olivat ne kokonaisuudessaan mielenkiintoinen kurkistus itäiseen kerrontaperinteeseen. Tällaisia lukisi lisääkin!
Julkaisija: Savukeidas (2014), Suomentanut: Mika Rassi
Matkalla tuntemattomaan 